maanantai, 26. lokakuu 2009

Uutta tarmoa

Kaikki opiskeluni menee omalla painollaan. Lukio ei tällä hetkellä kyllä innosta lainkaan. Tietty pakko pakottaa itseäni myös sen käymiseen. Ensi kuussa alkaakin valmennuskurssi, niin se vie oman aikansa. Lisäksi osallistun Nanoon. Nanowrimo on kansainvälinen tapahtuma, jonka tarkoitus on patistaa kirjoittamaan romaani kuukaudessa. Marraskuu on Nano tapahtuman ajankohta. Kirjaa voi aloittaa kirjoittamaan 1.11 ja oltava valmis vika päivä marraskuuta. Kirjan ei tarvitse olla viimeistelty vaan tarkoitus saada kuukaudessa ekaversio aikaiseksi. Nanoilusta minulla toinen Blogi johon kirjoitan kirjoittamisen etenemisestä ensi kuussa. Kaikki tarmo menee varmasti kirjaan ensi kuun aikana. Kihelmöi sisuksissani, kun tavallaan pelkään kuukauden olevan raskas ja toisaalta odotan saavuttavani tavoitteen. Tavoite on, että romaanissa oltava vähintään 50000 sanaa. Se olisi unelmien täyttymys, kun näkee oman kirjan oikeasti valmiina joskus. N. 7vuoden päästä toivon voivani kutsua itseäni lääkäri/kirjailija...:) Lekurin hommia sopivasti, mutta kirjoittaminen ja nukkejenteko pääpainoisesti. Haaveena olisi oma pieni työhuone. Mieluummin pihalle semmoinen pieni kelomökki, johon voisin mennä työskentelemään.  

torstai, 8. lokakuu 2009

Ylä- ja alamäkeä

On vaikeaa pitää motivaatiota koholla. Toisena hetkenä on täynnä virtaa, mutta se hiipuu nopeasti. Tietysti raskauskin vaikuttaa, mutta ottaa päähän, kun ei kykene siihen, mitä haluaa.

Aikataulu tietenkin mättää. Suunnitelmakin tuntuu jo aivan väärältä. Ei oikein tiedä minkälainen sen tulisi olla, että siitäsaisi hyödyn. Tiedän, että pääsykokeeseen tulisi kemia ja fysiikka olla vahvoja, kuitenkaan en kykene bilsaa jättämään heikommalle. Voisi tietenkin ajatella, että bilsan oppii lukemalla, mutta noi kaksi muuta ainetta vaativat enemmän. Pitää ehkä suunnitella uudelleen kaikki. Kun valmennuskurssi alkaa, onkin puolet helpompaa, kun voi edetä kurssin mukana.

Yo-kokeeseen ei tekisi mieli lainkaan valmistautua. Ei vaan innosta. Kyllähän sitä jokainen älyää, että joka piste minkä voi saada esim. yo-todistuksesta on aina hyväksi, mutta vahingossa lukion kirjat aina vaihtuu muuhun. Toivottavasti tämä on ohimenevää.

Jos vaan väsymys hellittäisi joskus... Ei auta vetää vitamiinejäkään, koska ei niistä ole apua. Vain synnyttämisestä on apua.Sehän onnistuu sitten, kun on sen aika.

Pää on pökerryksissä pohtimisesta.

 

 

 

 

perjantai, 2. lokakuu 2009

Lukusuunnitelman tekoa

Sain tänään tehtyä tarkan suunnitelman. Se on lukion kohdalla tehty kirjoituksiin asti. Ja pääsykokeeseen ajatellen valmennuskurssin alkuun asti. Kyllä töitä riittää. On aivan eri asia riittääkö vuorokaudessa tunnit.

Huomenna pitäisi tehdä jo jonkinlaista suunnitelmaa käsityönkurssia ajatellen. Kirjoitettava kirjoista jonkinlaiset tiivistelmät, jotka vois sitten liittää ensimmäisiin tallennuksiin, kun sekin kurssi alkaa.Ne olisi tarkoitus saada kirjoitettua viikonlopun aikana. Sitten vielä ensi viikolla lisäten muistiinpanoja. Kirjoittamiseenkin on saatava päivittäin aikaa 1-2h.

Vielä tarvitsisin aivotkin jostain käyttööni.

Kyllä monesti ihmettelen kuinka toiset selviää, kun minusta tuntuu aika mahdottomalta mahduttamaan päivään kaikki lukemiset. Tuntuu,että toiset ovat superihmisiä. Kunhan nyt pysyisi aikataulu paikkansa, eikä ainakaan hirveesti heittäisi.

Mahtuuko päivääni muuta? Ei todellakaan. Siksi otin käsityökurssin lukiosta, että se edes vähän olisi erilaista opiskelua ja saahan siitä kurssisuorituksen.:)

Nyt oikeastaan alkaa rankka tie pääsykokeeseen asti. Ne on arvioitu olevanehkä 28.5.2010. Päiväys voi heittää parilla päivällä.

Mietin koko ajan selviänkö oikeesti sinne asti. Pitäisi välissä synnyttääkin.:) Huomenna alkaa urakan ensimmäinen päivä. Nyt loppu ilta lököillään.

tiistai, 29. syyskuu 2009

Kannustuksella eteenpäin

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kommenttien antajia edelliseen viestiini. Vaikka aikuisopiskelijalta odotetaan itsesuuntautuneisuutta, tarvitsee opiskelija aina tukeakin. Monesti sitä tukea on saatavilla kotona. Monet puolisot tsemppaa opiskelemaan. Kyllähän osittain meilläkin, kunhan opiskelu ei veisi aikaa.:) Tai etten liikkusi kotoa muualle.:) Puolisoiden on kuitenkin vaikeaa käsittää, mitä opiskelu on. Siihen kuuluu iso kasa kirjojen lukemista, tehtävien ja tenttien tekemistä, monesti paljon muutakin. Ei opiskelua voi verrata työn tekoon, koska opiskelu vie enemmän aikaa kuin koko päivätyö. Työn voi jättää työpaikalle, mutta opiskelu vie yön tuntejakin. Ei ole ns. vapaapäiviä. Minua oikein huvittaa, kun joku sanoo, että hänellä on vapaapäivä. Voisin tietysti lopettaa opiskelun, jos se on sitten niin raskasta. Eihän minua kukaan pakota siihen. Päin vastoin, mies saattaisi olla tyytyväinen jos lopettaisin. Joskus olenkin muutaman jutun jättänyt pois, mutta huomannut, että tilalle tulee pari muuta juttua. Eli jättäminen lisää työtä. Nykyisin olen päättänyt, että kaikki viedään loppuu. Tietty elämässä on vähäpätöisempiäkin juttuja, joiden jättäminen on joskus ok. Eihän aina kiinnostus riitä asiaan, jonka aloittaa. Ei semmoista kannatakaan jatkaa. 

Pohjustanko tällä jotenkin sitä, että jos lopetan käsityönkurssin, jonka nyt sittenkin otin lukion puolella. :) Halu on suuri viedä se loppuukin, mutta jos siitä tulee pakkopullaa, en näe sitä enää tärkeäksi. Otin sen tasapainottamaan tätä muuta teoreettista opiskelua. Tarkoitukseni olisi suunnitella ekologisia nukenvaatteita, jotka valmistettu kestävää kehitystä ajatellen. Vaikka moni saattaa ajatella, onko oikein tehdä nukenvaatteita, koska ne menevät vain leikkimiseen. Ilo lasten silmillä on aina onnistunut suoritus ajatellen elämää eteenpäin. Tarkoitukseni on valmistaa ne käsin ja vanhoista vaatteista, joita ei voi enää kankaan kuluneisuuden takia käyttää muuhun. Nuket eivät kuluta vaatteitaan, niin hiukan kauhtuneet ja lahot vanhat vaatteet käyvät tähän loistavasti. Tämä nyt on suunnitelma, katsotaan mihin se vie. 

En suinkaan ole tehokone, joka ei mene epäkuntoon. Tämäkin robotti tarvitsee huoltoa. Ehkä annan turhan tehokkaan kuvan, koska riipun opiskelussa kynsin ja hampain kiinni. Pyrin tekemään jotakin, etten jää sohvalle makaamaan. Kyllä minut sohvallakin näkee, mutta kieltämättä se raastaa aivojani. Minulla on halu luoda uutta. Kun katselen ohjelmaa, jossa keksijät vievät keksintöjä ja hakee rahoitusta, niin aivot jo raksuttaa tuhatta ja sataa, kun tekisi mieli myös kehittää jotain uutta. Mutta aivoni eivät toimi,niin hyvin, että niiden kanssa se luominen olisi helppoa.:) 

Ehkä kirjoittaminen on juuri minun osaltani sitä uuden luomista. Mielikuvitusta minulla löytyy, vaikka kirjoitustaitoni onkin surkeaa. Nyt onkin edessä 8 kuukautta täyttä työtä,koska osallistun kurssille tässä kaiken ohessa, jossa olisi tarkoitus työstää oma juttu kustantamolle asti. Onneksi kolme kirjaa minulla on raakaversiona, mutta nyt ne laitettava kuntoon. Ilmoittauduin jo helmikuussa ja välillä on nyt syksyllä tullut mieleen, etten osallistu. Ensi kuussa kurssi kuitenkin alkaa, enkä ole voinut perua sitä. En vaan kykene, vaikka kuinka olen ajatellut sopiiko se nyt tähän hetkeen. Parin päivän kuluttua siitä peruuttamisesta joutuisikin maksamaan kuitenkin 50%, jos peruu. Ei muuta kuin aikataulu suunnitelmaan kirjoittamiseenkin on laitettava oma aikansa. Haluan saada ne kirjat kansiin. Se on varmaa asia. Enkä usko lopettavani kirjoittamista niidenkään jälkeen. En edes sen jälkeen, jos ensi syksynä yliopistoon pääsisin. Kirjoittamisesta olen aina haaveillut ja tykännyt. Matkalla on vaan lannistanut, kun kirjoitustaitoani on kommentoitu negatiivisesti. Viimeisin kommentti tuli lukiomme äidinkielen opettajalta, joka kehotti myös menemään lukitutkimuksiin. En näe siinä mitään järkeä, koska mitä se hyödyttää, että tietäisin olevani lukihäiriöinen. Jotkut saa siitä apua, mutta itse varmaankin lannistuisin, koska silloin ainakin tajuaisin, ettei kirjoittaminen tule ikinä sujumaan. 

Olen siis ihminen. En ole supermamma. Nytkin mieluummin menisin nukkumaan,mutta pakko tässä elämässä on toimia. Näin on mennyt koko elämäni ja niin se tulee menemään varmasti aina. Välillä väsymys yllättää, silloin nukutaan, sitten purraan taas hammasta ja jatketaan. 

perjantai, 25. syyskuu 2009

Motivaation ylläpito

Vaikka opiskelu olisi kuinka ihanaa,sitä on pakko jatkuvasti motivoida lisää. Motivaatiolla on se huono tapa, että se laskee, jos selän käännät. Hyviä tapoja on, että esim. laitat kuvia asuntoon, missä olet sinä esim. yo-lakkipäässä tai haluamaasi opiskelupaikkaan liittyvää. Palkitset aina itseäsi saavuttamastasi tavoitteestasi. Kannattaa laittaa niitä palkinto tavoitteita useampia, ettei tavoitteen pääsyyn tunnu liian pitkältä taivaltaa. Esim. jos viikon lukusuunnitelma on pitänyt tai kielten sanoja olet oppinut tietyn määrän tai mitä keksiikin. Palkita voi kaikella kivalla itseään. Antamalla itselleen luvan vain levätäkin yhden päivän on jo palkinto sinäänsä. Tai menee kulttuurin pariin esim. teatteriin tms.

Itselläni kun nyt on kuitenkin suuria tavoitteita, niiden saavuttaminen on melkeinpä pakkomieli. Jotta tavoittelu ei käy liian raskaaksi, on opiskelusta tehtävä monipuolista ja hauskaakin.  Erilaiset pelit tekevät oppimisesta hauskaa. On vaan yritettävä keksiä, miten niistä saa tarpeeksi haastavia. Niitä voi sitten pelata koko perheen voimilla. Tietenkin pelien pelattavuus on tehtävä niin, että se auttaa sinua oppimisessa ja on hauskaa kuitenkin kaikille pelaajille. Siinä onkin miettimismyssyn paikka.

Itsesuggestio on yksi tapa hallita omaa mieltä kohti tavoitetta. Se on vahva tapa, mutta toimii monillakin.

Lukusuunnitelma pitkälle tähtäimelle on hyväksi ja lukemisen jälkeen kannattaa myös kirjata ylös, mitä tuli opiskeltua. Kannattaa pitää lukupäiväkirjaa.